Huomenna olisi lähtö kotiin viettämään lomaa. 12 päivää, joista kaksi kuluu matkustukseen.
Koti-ikävää en ole tuntenut ollenkaan, mutta jotenkin tuntui ihan hyvältä ajatukselta ottaa lennot Suomeen, vaikkakin näin aikaisin jo.
Kerroin kaikille tulevani Suomeen kun lentoliput oli jo ostettu ja reaktiot oli hyvin kattavia. Äiti kysyi, että miksi helkkarissa, onko mut potkittu ulos? Ei sentään. Viimeiset pari päivää on sitten keräilty tuliaisia, joita kertyi kyllä melkoinen läjä (katsellaan niitä kun päästään ensin Suomeen).
Huomenna puolenpäivän aikaan olisi lähtö kohti Linzin Hauptbahnhof:ia (=suomeksi päärautatieasema), josta varttia vaille 14 pitäisi ottaa juna kohti kauneinta Wieniä. Wienistä Westbahnhofilta (=suomeksi läntinen rautatieasema, yksi useista juna-asemista Wienissä) metro kohti Wien Mitteä (= ostoskeskus, josta kulkevat myös CAT-City Airport Train ja ÖÖB:n lähijunia). Mitteltä juna lentokentälle, josta 2tuntia 20minuuttia kestävä lento kohti Helsinkiä. Lentokentältä vielä useamman tunnin odottelun jälkeen bussi kohti Jyväskylää, jossa olen toivottavasti klo 5.30 torstaiaamuna.
Laukku on jo melkein pakattu ja tuntuu vähän hassulta. Melkein voisi sanoa, että jännittää nähdä itsensä selviytymässä bussiin kello 2.00 tostaiyönä tai aamulla ostavansa kahvia huoltoasemalta ennen kyytiä kotiin. Niin on tottunut nukkumaan leveässä ja pehmeässä sängyssä, vain kahdella tyynyllä, että saa nähdä miten uni ihan omassa sängyssä tulee.
Itävallassa on vietetty nyt vähän päälle 9viikkoa, eikä tunnu yhtään siltä. Tuntuu kuin vasta olisin tänne tullut siinä kaatosateessa, joka saapumisyönäni oli. Toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä vaikka kuinka kauan, niin tutuilta paikat ja tavat tuntuvat.
Eikä vesikään maistu enää pahalle (Itävallassa vedessä on enemmän kalkkia, jonka takia vesi maistuu vähän metallille. En alussa voinut juoda hanavettä ollenkaan kun se maistui niin pahalle).
